te envió poemas de mi puño y letra

Mä oon suklaakiellossa.......... sekä meikki-, että voikiellossa. Ja minkä takia? Koska mä oon sattunu saamaan hieman tavallista enemmän finnejä täällä, mun hostmami päätti kieltää multa kaikki asiat mitä rakastan ("Kuukauden päästä sun iho on tosi hyvässä kunnossa ja kaikki kysyy sulta et missä sä oot ollu ku oot noin ruskee! Ja kaikki miehet haluu pussailla sun poskia!").. No okei, ei suklaa- ja voikielto niin harmita mut MÄ EN SAA MEIKATA !!  Tosin mitä Bea ei tiedä ei voi myöskään satuttaa sitä.. joten mä meikkaan salaa. Hahah! Siitäs saa. Ainaki Katrine sai hyvät naurut, ku mietin et pitää muistaa puhdistaa naama ennen kotiinmenoa.. :D Plus sekin vielä et kohta mul on ihosyöpä koska mut pakotetaan myös solariumiin.. No mikäs tässä eläessä :-)

 Onneks viikonloppu häämöttää jo ovella, koska siitä nyt on kaks viikkoa, kun viimeks otettiin fiestaa. Viime viikonloppuna löhöiltiin vaan ja syötiin liikaa suklaata joten on varmaan hyvä nyt lähtee kuluttaa niitä tanssilattialle! Ja muutenki viikonloppusuunnitelmat näyttäs nyt eriiitttäin hyviltä ;-)

Ja mä edelleen yritän epätoivosesti hankkia ittelleni deitit. Haha sanooks kukaan deitit?!? Treffit??? No joka tapauksessa.. Tähän mennessä se on ollu mission impossible enkä ymmärrä miks?!Tosin heti ku saan mun naapurinpojan kiinni ja pääsen puhumaan sen kanssa, yritän järkätä ittelleni treffit joista vähän niinku kieltäydyin viimeks? :D


Ja asia mikä ahdistaaaaa. RAHA!! tällä hetkellä mielessä on kolmen-neljän viikon reissu Suomeen ja töihin. Eikä yhtään huvittais! Mut tuntuu vaan et mitä enemmän aikaa kuluu sitä enemmän ahdistaa rahatilanne, koska tiedän et yhtään ylimäärästä ei oo, ja mitä jos tarviin? Miksen vois saada enemmän palkkaaaaaaaa

No jokatapauksessa, kello on joku miljoona ja mun pitäs olla jossain höyhensaarilla jo. Joten luultavasti sunnuntaina tuun päivittelemään viikonloppukuulumiset!


Beso


PS OON RAKASTUNU 

Hyvää kannattaa odottaa !

Noniin, josko vihdoin sais alotettua tän.. 

Tosiaan, neljä (!!!) kuukautta sitten alotin mun aupparivuoden Espanjassa. Mutkien, kyynelten,  naurun, ilon ja surun kautta oon nyt hyvässä perheessä, ja en vaihtais mun olinpaikkaa tällä hetkellä mistään hinnasta. Vaikka välillä tulee päiviä, jolloin kaikki pikkuasiat tuntuu täällä maailmanlopulta.. mut on niistä nyt tähänki asti selvitty!

Kun lähin, en ois ikinä osannu kuvitella miten vaikeeta on olla erossa perheestä ja kavereista. Välillä on ollu aikoja, kun ois tehny mieli vaan heittää hanskat maahan ja sanoa, et vittu mä lähen takas Suomeen, miks mä täällä oon. No, tähän asti sinnikkyys on kannattanu ja toivottavasti kannattaa edelleen :)

Ihmisiä, joihin oon tutustunu on valtavasti, mutta kuten kaikkialla, vaan murto-osa niistä jää elämään. Oon maailman onnellisin tyttö, kun oon tutustunu Katrineen !!  Ilman hyviä kavereita ei täälläkään (tai varsinkaan täällä) jaksais, eikä tää kaikki olis minkään arvosta. Joten iso MUAK Tanskalle !! (Ja tietysti suomikavereillleee <3)

Ja nyt mun keskittymiskyky herpaantu ku makaan piikkimatolla.....

Mun vapaa-aika, joka on yleensä 9-5 arkipäivisin (viikonloppusin vähän miten sattuu) menee useimmiten Katrinen kanssa syödessä..... Ja Barcelonaa kiertäessä. Vaikka me tehään näin lähes joka maanantai-perjantai, ei se vieläkään tunnu tylsältä. Ja vielä ois vähintään neljä-viis kuukautta aikaa tehä kyseistä toimintaa!

Ehkä tää eka postaus nyt oli tässä, ja seuraavalla kerralla pääsen sitte kertomaan vähän enemmän ja yksityiskohtasemmin elämästä (varsinki ku loppuviikko näyttäs aika työntäyteiseltä...)

besitos