Mun pitäs varmaan päivitellä. Totta puhuen, ei oo ollu kauheesti aikaa, intoa tai energiaa tehdä sitä :)
Kolme (?) viikkoa sitten alottelin duunit ja siitä lähtien mulla ei oo ollu käytännössä yhtään vapaata, yleensä vaan lauantait kokonaisina päivinä. Tässä kun oon normaalissa työssä ollu, oon huomannu miten paljon oon kaivannu sitä ja miten se on kaiken tän päänsisäsen hulabaloon keskellä tehny tosi hyvää keskittyä 6 tuntia päivässä johonki ihan käsittämättömän outoihin juttuihin :D ja myös tän kolmen viikon aikana oon alkanu tajuaamaan, mitä haluan tehä nää viimeset pari kuukautta täällä, ja siihen suunnitelmaan ei kuulu aupairjutut. Vaikka mä oon tykänny tähän asti siitä hommasta, on niin paljon sellasia juttuja minkä takia Bean luona mun ei oo hyvä olla, enkä halua et sillon, kun oon palaamassa Suomeen oon ihan kypsä kaikkeen ja pää on ihan sekasin. Joten - toivottavasti - mä tänään puhun Bean kanssa ja kerron tilanteen; musta ei tunnu enää hyvältä tulla joka päivä sen luokse kotiin, osittain vika on siinä, osittain mussa ja osittain kolmanessa henkilössä..... Ja pienestä lapsesta huolehtiminen ei tosiaankaan sais nyt olla mun ensimmäinen prioriteetti, vaan musta, omasta itsestäni huolehtiminen.
Töistä puheen ollen, meil on ihan mahtava suomiporukka! Lähes tulkoon kaikki duunikaverit on tosi mukavia tyyppejä ja muutenki oon töissä viihtyny hyvin, vaikka ei se itse työ aina niin kivaa oo. Mut tänäänki oli kiva tienata se 25 euroo lisää palkkaan pelkästään proviikoilla, ja kaiken lisäks päästiin kaikki sitte tuntia aikasemmin himaan :)
Nyt olis niin mahtavaa vaan tehä duunia tuolla ja vuokrata oma huone jostain kämpästä ja tosiaan viettää nää viimeset kolmisen kuukautta sillä tavalla täällä.
Tosiaan, viime viikonloppu avas mun silmät kunnolla, mä olin yksin kotona, (tai no, katrine pe-su meillä) mut muuten olin eiliseen asti siis yksin. Lauantain takia, minkä Amador jälleen kerran sotki, sunnuntai oli ihan täyspaska päivä ja sillon mä oikeesti siis hiffasin et mitä mä oikeesti haluun ja et mun on pakko kuunnella itteäni tällä kertaa. Toivon siis tosiaan, et Bea ymmärtää edes jollain tasolla mun päätöksen, koska mun on pakko tehä se itteni takia.
Nyt mä lähden kotiapäin ja toivottavasti pidän jossain välissä pääsiäislomaakin ja kirjottelen lisää :)!
