Hyvää kannattaa odottaa !

Noniin, josko vihdoin sais alotettua tän.. 

Tosiaan, neljä (!!!) kuukautta sitten alotin mun aupparivuoden Espanjassa. Mutkien, kyynelten,  naurun, ilon ja surun kautta oon nyt hyvässä perheessä, ja en vaihtais mun olinpaikkaa tällä hetkellä mistään hinnasta. Vaikka välillä tulee päiviä, jolloin kaikki pikkuasiat tuntuu täällä maailmanlopulta.. mut on niistä nyt tähänki asti selvitty!

Kun lähin, en ois ikinä osannu kuvitella miten vaikeeta on olla erossa perheestä ja kavereista. Välillä on ollu aikoja, kun ois tehny mieli vaan heittää hanskat maahan ja sanoa, et vittu mä lähen takas Suomeen, miks mä täällä oon. No, tähän asti sinnikkyys on kannattanu ja toivottavasti kannattaa edelleen :)

Ihmisiä, joihin oon tutustunu on valtavasti, mutta kuten kaikkialla, vaan murto-osa niistä jää elämään. Oon maailman onnellisin tyttö, kun oon tutustunu Katrineen !!  Ilman hyviä kavereita ei täälläkään (tai varsinkaan täällä) jaksais, eikä tää kaikki olis minkään arvosta. Joten iso MUAK Tanskalle !! (Ja tietysti suomikavereillleee <3)

Ja nyt mun keskittymiskyky herpaantu ku makaan piikkimatolla.....

Mun vapaa-aika, joka on yleensä 9-5 arkipäivisin (viikonloppusin vähän miten sattuu) menee useimmiten Katrinen kanssa syödessä..... Ja Barcelonaa kiertäessä. Vaikka me tehään näin lähes joka maanantai-perjantai, ei se vieläkään tunnu tylsältä. Ja vielä ois vähintään neljä-viis kuukautta aikaa tehä kyseistä toimintaa!

Ehkä tää eka postaus nyt oli tässä, ja seuraavalla kerralla pääsen sitte kertomaan vähän enemmän ja yksityiskohtasemmin elämästä (varsinki ku loppuviikko näyttäs aika työntäyteiseltä...)

besitos